\chapter{Number theory} \index{number theory} \key{Number theory} is a branch of mathematics that studies integers. Number theory is a fascinating field, because many questions involving integers are very difficult to solve even if they seem simple at first glance. As an example, let's consider the following equation: \[x^3 + y^3 + z^3 = 33\] It's easy to find three real numbers $x$, $y$ and $z$ that satisfy the equation. For example, we can choose \[ \begin{array}{lcl} x = 3, \\ y = \sqrt[3]{3}, \\ z = \sqrt[3]{3}.\\ \end{array} \] However, nobody knows if there are any three \emph{integers} $x$, $y$ and $z$ that would satisfy the equation, but this is an open problem in number theory. In this chapter, we will focus on basic concepts and algorithms in number theory. We will start by discussing divisibility of numbers and important algorithms for primality testing and factorization. \section{Primes and factors} \index{divisibility} \index{factor} \index{divisor} A number $a$ is a \key{factor} or \key{divisor} of a number $b$ if $b$ is divisible by $a$. If $a$ is a factor of $b$, we write $a \mid b$, and otherwise we write $a \nmid b$. For example, the factors of the number 24 are 1, 2, 3, 4, 6, 8, 12 and 24. \index{prime} \index{prime decomposition} A number $n>1$ is a \key{prime} if its only positive factors are 1 and $n$. For example, the numbers 7, 19 and 41 are primes. The number 35 is not a prime because it can be divided into factors $5 \cdot 7 = 35$. For each number $n>1$, there is a unique \key{prime factorization} \[ n = p_1^{\alpha_1} p_2^{\alpha_2} \cdots p_k^{\alpha_k},\] where $p_1,p_2,\ldots,p_k$ are primes and $\alpha_1,\alpha_2,\ldots,\alpha_k$ are positive numbers. For example, the prime factorization for the number 84 is \[84 = 2^2 \cdot 3^1 \cdot 7^1.\] The \key{number of factors} of a number $n$ is \[\tau(n)=\prod_{i=1}^k (\alpha_i+1),\] because for each prime $p_i$, there are $\alpha_i+1$ ways to choose how many times it appears in the factor. For example, the number of factors of the number 84 is $\tau(84)=3 \cdot 2 \cdot 2 = 12$. The factors are 1, 2, 3, 4, 6, 7, 12, 14, 21, 28, 42 and 84. The \key{sum of factors} of $n$ is \[\sigma(n)=\prod_{i=1}^k (1+p_i+\ldots+p_i^{\alpha_i}) = \prod_{i=1}^k \frac{p_i^{a_i+1}-1}{p_i-1},\] where the latter form is based on the geometric sum formula. For example, the sum of factors of the number 84 is \[\sigma(84)=\frac{2^3-1}{2-1} \cdot \frac{3^2-1}{3-1} \cdot \frac{7^2-1}{7-1} = 7 \cdot 4 \cdot 8 = 224.\] The \key{product of factors} of $n$ is \[\mu(n)=n^{\tau(n)/2},\] because we can form $\tau(n)/2$ pairs from the factors, each with product $n$. For example, the factors of the number 84 produce the pairs $1 \cdot 84$, $2 \cdot 42$, $3 \cdot 28$, etc., and the product of the factors is $\mu(84)=84^6=351298031616$. \index{perfect number} A number $n$ is \key{perfect} if $n=\sigma(n)-n$, i.e., the number equals the sum of its divisors between $1 \ldots n-1$. For example, the number 28 is perfect because it equals the sum $1+2+4+7+14$. \subsubsection{Number of primes} It is easy to show that there is an infinite number of primes. If the number would be finite, we could construct a set $P=\{p_1,p_2,\ldots,p_n\}$ that contains all the primes. For example, $p_1=2$, $p_2=3$, $p_3=5$, and so on. However, using this set, we could form a new prime \[p_1 p_2 \cdots p_n+1\] that is larger than all elements in $P$. This is a contradiction, and the number of the primes has to be infinite. \subsubsection{Density of primes} The density of primes means how often there are primes among the numbers. Let $\pi(n)$ denote the number of primes between $1 \ldots n$. For example, $\pi(10)=4$ because there are 4 primes between $1 \ldots 10$: 2, 3, 5 and 7. It's possible to show that \[\pi(n) \approx \frac{n}{\ln n},\] which means that primes appear quite often. For example, the number of primes between $1 \ldots 10^6$ is $\pi(10^6)=78498$, and $10^6 / \ln 10^6 \approx 72382$. \subsubsection{Conjectures} There are many \emph{conjectures} involving primes. Most people think that the conjectures are true, but nobody has been able to prove them. For example, the following conjectures are famous: \begin{itemize} \index{Goldbach's conjecture} \item \key{Goldbach's conjecture}: Each even integer $n>2$ can be represented as a sum $n=a+b$ so that both $a$ and $b$ are primes. \index{twin prime} \item \key{twin prime}: There is an infinite number of pairs of the form $\{p,p+2\}$, where both $p$ and $p+2$ are primes. \index{Legendre's conjecture} \item \key{Legendre's conjecture}: There is always a prime between numbers $n^2$ and $(n+1)^2$, where $n$ is any positive integer. \end{itemize} \subsubsection{Basic algorithms} If a number $n$ is not prime, it can be represented as a product $a \cdot b$, where $a \le \sqrt n$ or $b \le \sqrt n$, so it certainly has a factor between $2 \ldots \sqrt n$. Using this observation, we can both test if a number is prime and find the prime factorization of a number in $O(\sqrt n)$ time. The following function \texttt{prime} checks if the given number $n$ is prime. The function tries to divide the number by all numbers between $2 \ldots \sqrt n$, and if none of them divides $n$, then $n$ is prime. \begin{lstlisting} bool prime(int n) { if (n < 2) return false; for (int x = 2; x*x <= n; x++) { if (n%x == 0) return false; } return true; } \end{lstlisting} \noindent The following function \texttt{factors} constructs a vector that contains the prime factorization of $n$. The function divides $n$ by its prime factors, and adds them to the vector. The process ends when the remaining number $n$ has no factors between $2 \ldots \sqrt n$. If $n>1$, it is prime and the last factor. \begin{lstlisting} vector factors(int n) { vector f; for (int x = 2; x*x <= n; x++) { while (n%x == 0) { f.push_back(x); n /= x; } } if (n > 1) f.push_back(n); return f; } \end{lstlisting} Note that each prime factor appears in the vector as many times as it divides the number. For example, $24=2^3 \cdot 3$, so the result of the function is $[2,2,2,3]$. \subsubsection{Sieve of Eratosthenes} \index{sieve of Eratosthenes} The \key{sieve of Eratosthenes} is a preprocessing algorithm that builds an array using which we can efficiently check if a given number between $2 \ldots n$ is prime and find one prime factor of the number. The algorithm builds an array $\texttt{a}$ where indices $2,3,\ldots,n$ are used. The value $\texttt{a}[k]=0$ means that $k$ is prime, and the value $\texttt{a}[k] \neq 0$ means that $k$ is not a prime but one of its prime factors is $\texttt{a}[k]$. The algorithm iterates through the numbers $2 \ldots n$ one by one. Always when a new prime $x$ is found, the algorithm records that the multiples of $x$ ($2x,3x,4x,\ldots$) are not primes because the number $x$ divides them. For example, if $n=20$, the array becomes: \begin{center} \begin{tikzpicture}[scale=0.7] \draw (0,0) grid (19,1); \node at (0.5,0.5) {$0$}; \node at (1.5,0.5) {$0$}; \node at (2.5,0.5) {$2$}; \node at (3.5,0.5) {$0$}; \node at (4.5,0.5) {$3$}; \node at (5.5,0.5) {$0$}; \node at (6.5,0.5) {$2$}; \node at (7.5,0.5) {$3$}; \node at (8.5,0.5) {$5$}; \node at (9.5,0.5) {$0$}; \node at (10.5,0.5) {$3$}; \node at (11.5,0.5) {$0$}; \node at (12.5,0.5) {$7$}; \node at (13.5,0.5) {$5$}; \node at (14.5,0.5) {$2$}; \node at (15.5,0.5) {$0$}; \node at (16.5,0.5) {$3$}; \node at (17.5,0.5) {$0$}; \node at (18.5,0.5) {$5$}; \footnotesize \node at (0.5,1.5) {$2$}; \node at (1.5,1.5) {$3$}; \node at (2.5,1.5) {$4$}; \node at (3.5,1.5) {$5$}; \node at (4.5,1.5) {$6$}; \node at (5.5,1.5) {$7$}; \node at (6.5,1.5) {$8$}; \node at (7.5,1.5) {$9$}; \node at (8.5,1.5) {$10$}; \node at (9.5,1.5) {$11$}; \node at (10.5,1.5) {$12$}; \node at (11.5,1.5) {$13$}; \node at (12.5,1.5) {$14$}; \node at (13.5,1.5) {$15$}; \node at (14.5,1.5) {$16$}; \node at (15.5,1.5) {$17$}; \node at (16.5,1.5) {$18$}; \node at (17.5,1.5) {$19$}; \node at (18.5,1.5) {$20$}; \end{tikzpicture} \end{center} The following code implements the sieve of Eratosthenes. The code assumes that each element in \texttt{a} is initially zero. \begin{lstlisting} for (int x = 2; x <= n; x++) { if (a[x]) continue; for (int u = 2*x; u <= n; u += x) { a[u] = x; } } \end{lstlisting} The inner loop of the algorithm will be executed $n/x$ times for any $x$. Thus, an upper bound for the running time of the algorithm is the harmonic sum \index{harmonic sum} \[\sum_{x=2}^n n/x = n/2 + n/3 + n/4 + \cdots + n/n = O(n \log n).\] In fact, the algorithm is even more efficient because the inner loop will be executed only if the number $x$ is prime. It can be shown that the time complexity of the algorithm is only $O(n \log \log n)$ that is very near to $O(n)$. \subsubsection{Euclid's algorithm} \index{greatest common divisor} \index{least common multiple} \index{Euclid's algorithm} The \key{greatest common divisor} of numbers $a$ and $b$, $\gcd(a,b)$, is the greatest number that divides both $a$ and $b$, and the \key{least common multiple} of $a$ and $b$, $\textrm{lcm}(a,b)$, is the smallest number that is divisible by both $a$ and $b$. For example, $\gcd(24,36)=12$ and $\textrm{lcm}(24,36)=72$. The greatest common divisor and the least common multiple are connected as follows: \[\textrm{lcm}(a,b)=\frac{ab}{\textrm{gcd}(a,b)}\] \key{Euclid's algorithm} provides an efficient way to find the greatest common divisor of two numbers. The algorithm is based on the formula \begin{equation*} \textrm{gcd}(a,b) = \begin{cases} a & b = 0\\ \textrm{gcd}(b,a \bmod b) & b \neq 0\\ \end{cases} \end{equation*} For example, \[\textrm{gcd}(24,36) = \textrm{gcd}(36,24) = \textrm{gcd}(24,12) = \textrm{gcd}(12,0)=12.\] The time complexity of Euclid's algorithm is $O(\log n)$ where $n=\min(a,b)$. The worst case is when $a$ and $b$ are successive Fibonacci numbers. In this case, the algorithm goes through all smaller Fibonacci numbers. For example, \[\textrm{gcd}(13,8)=\textrm{gcd}(8,5) =\textrm{gcd}(5,3)=\textrm{gcd}(3,2)=\textrm{gcd}(2,1)=\textrm{gcd}(1,0)=1.\] \subsubsection{Euler's totient function} \index{coprime} \index{Euler's totient function} Numbers $a$ and $b$ are coprime if $\textrm{gcd}(a,b)=1$. \key{Euler's totient function} $\varphi(n)$ returns the number of coprime numbers to $n$ between $1 \ldots n$. For example, $\varphi(12)=4$, because the numbers 1, 5, 7 and 11 are coprime to the number 12. The value of $\varphi(n)$ can be calculated using the prime factorization of $n$ by the formula \[ \varphi(n) = \prod_{i=1}^k p_i^{\alpha_i-1}(p_i-1). \] For example, $\varphi(12)=2^1 \cdot (2-1) \cdot 3^0 \cdot (3-1)=4$. Note that $\varphi(n)=n-1$ if $n$ is prime. \section{Modulolaskenta} \index{modulolaskenta@modulolaskenta} \key{Modulolaskennassa} lukualuetta rajoitetaan niin, että käytössä ovat vain kokonaisluvut $0,1,2,\ldots,m-1$, missä $m$ on vakio. Ideana on, että lukua $x$ vastaa luku $x \bmod m$ eli luvun $x$ jakojäännös luvulla $m$. Esimerkiksi jos $m=17$, niin lukua $75$ vastaa luku $75 \bmod 17 = 7$. Useissa laskutoimituksissa jakojäännöksen voi laskea ennen laskutoimitusta, minkä ansiosta saadaan seuraavat kaavat: \[ \begin{array}{rcl} (x+y) \bmod m & = & (x \bmod m + y \bmod m) \bmod m \\ (x-y) \bmod m & = & (x \bmod m - y \bmod m) \bmod m \\ (x \cdot y) \bmod m & = & (x \bmod m \cdot y \bmod m) \bmod m \\ (x^k) \bmod m & = & (x \bmod m)^k \bmod m \\ \end{array} \] \subsubsection{Tehokas potenssilasku} Modulolaskennassa tulee usein tarvetta laskea tehokkaasti potenssilasku $x^n$. Tämä onnistuu ajassa $O(\log n)$ seuraavan rekursion avulla: \begin{equation*} x^n = \begin{cases} 1 & n = 0\\ x^{n/2} \cdot x^{n/2} & \text{$n$ on parillinen}\\ x^{n-1} \cdot x & \text{$n$ on pariton} \end{cases} \end{equation*} Oleellista on, että parillisen $n$:n tapauksessa luku $x^{n/2}$ lasketaan vain kerran. Tämän ansiosta potenssilaskun aikavaativuus on $O(\log n)$, koska $n$:n koko puolittuu aina silloin, kun $n$ on parillinen. Seuraava funktio laskee luvun $x^n \bmod m$: \begin{lstlisting} int pot(int x, int n, int m) { if (n == 0) return 1%m; int u = pot(x,n/2,m); u = (u*u)%m; if (n%2 == 1) u = (u*x)%m; return u; } \end{lstlisting} \subsubsection{Fermat'n pieni lause ja Eulerin lause} \index{Fermat'n pieni lause} \index{Eulerin lause@Eulerin lause} \key{Fermat'n pienen lauseen} mukaan \[x^{m-1} \bmod m = 1,\] kun $m$ on alkuluku ja $x$ ja $m$ ovat suhteelliset alkuluvut. Tällöin myös \[x^k \bmod m = x^{k \bmod (m-1)} \bmod m.\] Yleisemmin \key{Eulerin lauseen} mukaan \[x^{\varphi(m)} \bmod m = 1,\] kun $x$ ja $m$ ovat suhteelliset alkuluvut. Fermat'n pieni lause seuraa Eulerin lauseesta, koska jos $m$ on alkuluku, niin $\varphi(m)=m-1$. \subsubsection{Modulon käänteisluku} \index{modulon kxxnteisluku@modulon käänteisluku} Luvun $x$ käänteisluku modulo $m$ tarkoittaa sellaista lukua $x^{-1}$, että \[ x x^{-1} \bmod m = 1. \] Esimerkiksi jos $x=6$ ja $m=17$, niin $x^{-1}=3$, koska $6\cdot3 \bmod 17=1$. Modulon käänteisluku mahdollistaa jakolaskun laskemisen modulossa, koska jakolasku luvulla $x$ vastaa kertolaskua luvulla $x^{-1}$. Esimerkiksi jos haluamme laskea jakolaskun $36/6 \bmod 17$, voimme muuttaa sen muotoon $2 \cdot 3 \bmod 17$, koska $36 \bmod 17 = 2$ ja $6^{-1} \bmod 17 = 3$. Modulon käänteislukua ei kuitenkaan ole aina olemassa. Esimerkiksi jos $x=2$ ja $m=4$, yhtälölle \[ x x^{-1} \bmod m = 1. \] ei ole ratkaisua, koska kaikki luvun 2 moninkerrat ovat parillisia eikä jakojäännös 4:llä voi koskaan olla 1. Osoittautuu, että $x^{-1} \bmod m$ on olemassa tarkalleen silloin, kun $x$ ja $m$ ovat suhteelliset alkuluvut. Jos modulon käänteisluku on olemassa, sen saa laskettua kaavalla \[ x^{-1} = x^{\varphi(m)-1}. \] Erityisesti jos $m$ on alkuluku, kaavasta tulee \[ x^{-1} = x^{m-2}. \] Esimerkiksi jos $x=6$ ja $m=17$, niin \[x^{-1}=6^{17-2} \bmod 17 = 3.\] Tämän kaavan ansiosta modulon käänteisluvun pystyy laskemaan nopeasti tehokkaan potenssilaskun avulla. Modulon käänteisluvun kaavan voi perustella Eulerin lauseen avulla. Ensinnäkin käänteisluvulle täytyy päteä \[ x x^{-1} \bmod m = 1. \] Toisaalta Eulerin lauseen mukaan \[ x^{\varphi(m)} \bmod m = xx^{\varphi(m)-1} \bmod m = 1, \] joten lukujen $x^{-1}$ ja $x^{\varphi(m)-1}$ on oltava samat. \subsubsection{Modulot tietokoneessa} Tietokone käsittelee etumerkittömiä kokonaislukuja modulo $2^k$, missä $k$ on luvun bittien määrä. Usein näkyvä seuraus tästä on luvun arvon pyörähtäminen ympäri, jos luku kasvaa liian suureksi. Esimerkiksi C++:ssa \texttt{unsigned int} -tyyppinen arvo lasketaan modulo $2^{32}$. Seuraava koodi määrittelee muuttujan tyyppiä \texttt{unsigned int}, joka saa arvon $123456789$. Sitten muuttujan arvo kerrotaan itsellään, jolloin tuloksena on luku $123456789^2 \bmod 2^{32} = 2537071545$. \begin{lstlisting} unsigned int x = 123456789; cout << x*x << "\n"; // 2537071545 \end{lstlisting} \section{Yhtälönratkaisu} \index{Diofantoksen yhtxlz@Diofantoksen yhtälö} \key{Diofantoksen yhtälö} on muotoa \[ ax + by = c, \] missä $a$, $b$ ja $c$ ovat vakioita ja tehtävänä on ratkaista muuttujat $x$ ja $y$. Jokaisen yhtälössä esiintyvän luvun tulee olla kokonaisluku. Esimerkiksi jos yhtälö on $5x+2y=11$, yksi ratkaisu on valita $x=3$ ja $y=-2$. \index{Eukleideen algoritmi@Eukleideen algoritmi} Diofantoksen yhtälön voi ratkaista tehokkaasti Eukleideen algoritmin avulla, koska Eukleideen algoritmia laajentamalla pystyy löytämään luvun $\textrm{syt}(a,b)$ lisäksi luvut $x$ ja $y$, jotka toteuttavat yhtälön \[ ax + by = \textrm{syt}(a,b). \] Diofantoksen yhtälön ratkaisu on olemassa, jos $c$ on jaollinen $\textrm{syt}(a,b)$:llä, ja muussa tapauksessa yhtälöllä ei ole ratkaisua. \index{laajennettu Eukleideen algoritmi@laajennettu Eukleideen algoritmi} \subsubsection*{Laajennettu Eukleideen algoritmi} Etsitään esimerkkinä luvut $x$ ja $y$, jotka toteuttavat yhtälön \[ 39x + 15y = 12. \] Yhtälöllä on ratkaisu, koska $\textrm{syt}(39,15)=3$ ja $3 \mid 12$. Kun Eukleideen algoritmi laskee lukujen 39 ja 15 suurimman yhteisen tekijän, syntyy ketju \[ \textrm{syt}(39,15) = \textrm{syt}(15,9) = \textrm{syt}(9,6) = \textrm{syt}(6,3) = \textrm{syt}(3,0) = 3. \] Algoritmin aikana muodostuvat jakoyhtälöt ovat: \[ \begin{array}{lcl} 39 - 2 \cdot 15 & = & 9 \\ 15 - 1 \cdot 9 & = & 6 \\ 9 - 1 \cdot 6 & = & 3 \\ \end{array} \] Näiden yhtälöiden avulla saadaan \[ 39 \cdot 2 + 15 \cdot (-5) = 3 \] ja kertomalla yhtälö 4:lla tuloksena on \[ 39 \cdot 8 + 15 \cdot (-20) = 12, \] joten alkuperäisen yhtälön ratkaisu on $x=8$ ja $y=-20$. Diofantoksen yhtälön ratkaisu ei ole yksikäsitteinen, vaan yhdestä ratkaisusta on mahdollista muodostaa äärettömästi muita ratkaisuja. Kun yhtälön ratkaisu on $(x,y)$, niin myös \[(x+\frac{kb}{\textrm{syt}(a,b)},y-\frac{ka}{\textrm{syt}(a,b)})\] on ratkaisu, missä $k$ on mikä tahansa kokonaisluku. \subsubsection{Kiinalainen jäännöslause} \index{kiinalainen jxxnnzslause@kiinalainen jäännöslause} \key{Kiinalainen jäännöslause} ratkaisee yhtälöryhmän muotoa \[ \begin{array}{lcl} x & = & a_1 \bmod m_1 \\ x & = & a_2 \bmod m_2 \\ \cdots \\ x & = & a_n \bmod m_n \\ \end{array} \] missä kaikki parit luvuista $m_1,m_2,\ldots,m_n$ ovat suhteellisia alkulukuja. Olkoon $x^{-1}_m$ luvun $x$ käänteisluku modulo $m$ ja \[ X_k = \frac{m_1 m_2 \cdots m_n}{m_k}.\] Näitä merkintöjä käyttäen yhtälöryhmän ratkaisu on \[x = a_1 X_1 {X_1}^{-1}_{m_1} + a_2 X_2 {X_2}^{-1}_{m_2} + \cdots + a_n X_n {X_n}^{-1}_{m_n}.\] Tässä ratkaisussa jokaiselle luvulle $k=1,2,\ldots,n$ pätee, että \[a_k X_k {X_k}^{-1}_{m_k} \bmod m_k = a_k,\] sillä \[X_k {X_k}^{-1}_{m_k} \bmod m_k = 1.\] Koska kaikki muut summan osat ovat jaollisia luvulla $m_k$, ne eivät vaikuta jakojäännökseen ja koko summan jakojäännös $m_k$:lla on $a_k$. Esimerkiksi yhtälöryhmän \[ \begin{array}{lcl} x & = & 3 \bmod 5 \\ x & = & 4 \bmod 7 \\ x & = & 2 \bmod 3 \\ \end{array} \] ratkaisu on \[ 3 \cdot 21 \cdot 1 + 4 \cdot 15 \cdot 1 + 2 \cdot 35 \cdot 2 = 263.\] Kun yksi ratkaisu $x$ on löytynyt, sen avulla voi muodostaa äärettömästi erilaisia ratkaisuja, koska kaikki luvut muotoa \[x+m_1 m_2 \cdots m_n\] ovat ratkaisuja. \section{Muita tuloksia} \subsubsection{Lagrangen lause} \index{Lagrangen lause@Lagrangen lause} \key{Lagrangen lauseen} mukaan jokainen positiivinen kokonaisluku voidaan esittää neljän neliöluvun summana eli muodossa $a^2+b^2+c^2+d^2$. Esimerkiksi luku 123 voidaan esittää muodossa $8^2+5^2+5^2+3^2$. \subsubsection{Zeckendorfin lause} \index{Zeckendorfin lause@Zeckendorfin lause} \index{Fibonaccin luku@Fibonaccin luku} \key{Zeckendorfin lauseen} mukaan jokaiselle positiiviselle kokonaisluvulle on olemassa yksikäsitteinen esitys Fibonaccin lukujen summana niin, että mitkään kaksi lukua eivät ole samat eivätkä peräkkäiset Fibonaccin luvut. Esimerkiksi luku 74 voidaan esittää muodossa $55+13+5+1$. \subsubsection{Pythagoraan kolmikot} \index{Pythagoraan kolmikko@Pythagoraan kolmikko} \index{Eukleideen kaava@Eukleideen kaava} \key{Pythagoraan kolmikko} on lukukolmikko $(a,b,c)$, joka toteuttaa Pythagoraan lauseen $a^2+b^2=c^2$ eli $a$, $b$ ja $c$ voivat olla suorakulmaisen kolmion sivujen pituudet. Esimerkiksi $(3,4,5)$ on Pythagoraan kolmikko. Jos $(a,b,c)$ on Pythagoraan kolmikko, niin myös kaikki kolmikot muotoa $(ka,kb,kc)$ ovat Pythagoraan kolmikoita, missä $k>1$. Pythagoraan kolmikko on \key{primitiivinen}, jos $a$, $b$ ja $c$ ovat suhteellisia alkulukuja, ja primitiivisistä kolmikoista voi muodostaa kaikki muut kolmikot kertoimen $k$ avulla. \key{Eukleideen kaavan} mukaan jokainen primitiivinen Pythagoraan kolmikko on muotoa \[(n^2-m^2,2nm,n^2+m^2),\] missä $0